Kissamaista menoa Julkkareissa (lue: Kirja MYYNNISSÄ NYT!)


Kun aikansa hakkaa tassuja näppäimistöön (ellei siinä satu pötköttelemään juuri silloin kissaa, mikä toisaalta on ihan tavallista), niin tuleehan se vihdoin sekin päivä, että KIRJA ON VALMIS! Eikä hetkeäkään liian aikaisin joulumarkkinoille, pikku-vinkkinä nau'uttakoon.

Ja aivan kuten on alusta alkaen luvattu, ei kirja todellakaan anna ainuttakaan vastausta tai edes vastauksen tapaista nimensä kysymykseen. Toisaalta mikäpä aikaansa seuraava teos ei jättäisi maukasta ”cliffhangeria” ilmaan jatkoteosta ajatellen..Ehkä joskus, ja huom. tämä EI ole lupaus, saamme tietää miksi kissa todellakaan ei naura. Vai nauraako sittenkin?

Kirjan virallisia kutsuvieras-julkkareita vietettiin lämpimässä hengessä sunnuntaina 10.11 rovaniemeläisessä kissaihmisten tukikohdassa eli kissakahvila Freijassa (Rovakatu 25-27). Tilaisuudessa kuultiin kissa-aiheista musisointia ja tarinoita kirjasta sekä nautittiin piirakkabuffetin antimista.

Vaikkakin paikan virallisista asukkaista kolme otti liukkaasti tassut alleen ja karkasi takahuoneeseen siinä vaiheessa, kun sello ja laulu -duo (sello: Sanna Haakana, laulu: Pälvi Rantala) kajautti ilmaan iki-ihanan ”Kissat kuutamolla” -sonaatin, niin kutsuvierasyleisö vaikutti nauttivan esityksestä silminnähden. Kissoista urhein, Musti, jäi puolustamaan kahvilan kunniaa jääkaapin päälle, josta se seurasi silmä kovana ja korvat heiluen koska karmivan pelottava sello lakkaisi soimasta. 

Ihanan tilaisuuden vastapainoksi vielä pari julkkareissakin kuultua kauniin karva(i)sta sanaa siitä mitä voi tapahtua kun kissan identiteetti murtuu:

Kissa oli kadottanut häntänsä. “Nyt olen sitten kuin ihminen”, tuumi Kissa, eikä ollut ollenkaan onnellinen. Kissa haki ruokakupin luona itselleen haarukan ja veitsen. Ilman häntää, kun on osoitettava valppautensa ja uhkaavuutensa muilla keinoin. “Häntä tai ase, kunhan vihollinen pysyy pois ruokakupilta”, yritti Kissa positiivisesti. Ruoka maistui kuitenkin hieman metalliselta, ja Kissa jätti aterimet sivistyneesti kupin reunaan kello puoli viiden asentoon. Kissa oli tottunut sukimaan turkkinsa puhtaaksi ruokailun jälkeen, mutta hännättömänä se tuntui jotenkin kuivalta. Niinpä Kissa meni suihkuun. Turkin hän kuivasi nuolemalla sen pyyhkeen avulla, niin kuin oli nähnyt ihmisten tekevän. “Tässä ei kyllä ole päätäkään, jos ei häntää”, tuhahti Kissa. “Miksi ensin kastella ja sitten kuivata, kun yhdellä nuolaisulla voisi tehdä molemmat? Hännätön nykyaika vaatii säästöjä ja tehokkuutta.” Ja Kissa päätti valmistella aiheesta muistion seuraavaa perheneuvostoa varten. Mutta koska Kissa ei pystynyt suihkimaan hännällään sulavaa kaunokissallisuutta, vaan joutui naputtelemaan tekstin tassullaan, tuli muistiosta lähinnä virkakissakielinen raapaisu Kissa lähti kävelylle. Koska hännätön ei voi huitoa kärpäsiä kauemmaksi, otti Kissa mukaansa käsilaukun. Ja koska oli käsilaukku, täytyi laittaa tassuihin nauhakengät. Ja koska oli nauhakengät, täytyi viikset punata, kulmakarvat tummentaa ja purskauttaa rauhasesta hieman myskiä korvan taakse. Nauhakenkien kanssa on mahdotonta kävellä neljällä tassulla, joten Kissa nousi kahdelle. Ja koska kahdella tassulla ei pääse kovin kovaa eteen päin, jos ollenkaan, päätti Kissa tyytyä nojailemaan puunrunkoon, jossa hän siteerasi mietiskelevällä äänellä Simone de Beauvoiria. Sillä jos hännättömyyttä ei voi peittää, on sitä korostettava.
© Päivi Remes (ote tekstistä Häntä)


https://www.facebook.com/miksikissaeinaura/

Kirjan hinta 22 € + postikulut 2,5 € (Suomi). Huom! Rovaniemen ja Oulun alueella ilmainen kotiinkuljetus!

Kirjaa myy myös kissakahvila Freija, Rovaniemi.
(Toim. huom. kahvilan kissat eivät traumatisoituneet julkkaripäivän tapahtumista, sillä ne palailivat pelottavan sellon hiljennettyä takaisin kutsuvieraiden pariin maistelemaan herkkuja ja keräilemään rapsutuksia.)

Kirjan taitto: Tammikuu Oy

Kirjoittajat Jenni ja Päivi sekä kuvaan pakkorekrytoitu Musti esittelemässä kirjaa


Jääkaapinpäällys-pakolaiset tarkkailemassa tilannetta


Omaa tassunjälkeä antamassa Päivi


Sanna Haakana ja Pälvi Rantala


"Älä sure, sello hiljeni jo"



Kissapaikan "puhujanpönttö"


Minäkö muka nauraisin? En sitten ikinä, linjaa Musti.


Kuvat © Kaisa Penttinen


Kommentit

Suositut tekstit