Kissamaista menoa Julkkareissa (lue: Kirja MYYNNISSÄ NYT!)
Kun aikansa hakkaa tassuja näppäimistöön (ellei siinä satu pötköttelemään
juuri silloin kissaa, mikä toisaalta on ihan tavallista), niin tuleehan se
vihdoin sekin päivä, että KIRJA ON VALMIS! Eikä hetkeäkään liian aikaisin joulumarkkinoille, pikku-vinkkinä nau'uttakoon.
Ja aivan kuten on alusta alkaen luvattu, ei kirja todellakaan anna ainuttakaan
vastausta tai edes vastauksen tapaista nimensä kysymykseen. Toisaalta mikäpä aikaansa
seuraava teos ei jättäisi maukasta ”cliffhangeria” ilmaan jatkoteosta
ajatellen..Ehkä joskus, ja huom. tämä EI ole lupaus, saamme tietää miksi kissa todellakaan ei naura. Vai nauraako sittenkin?
Kirjan virallisia kutsuvieras-julkkareita vietettiin lämpimässä hengessä
sunnuntaina 10.11 rovaniemeläisessä kissaihmisten tukikohdassa eli kissakahvila
Freijassa (Rovakatu 25-27). Tilaisuudessa kuultiin kissa-aiheista musisointia
ja tarinoita kirjasta sekä nautittiin piirakkabuffetin antimista.
Vaikkakin paikan virallisista asukkaista kolme otti liukkaasti tassut
alleen ja karkasi takahuoneeseen siinä vaiheessa, kun sello ja laulu -duo (sello:
Sanna Haakana, laulu: Pälvi Rantala) kajautti ilmaan iki-ihanan ”Kissat kuutamolla”
-sonaatin, niin kutsuvierasyleisö vaikutti nauttivan esityksestä silminnähden.
Kissoista urhein, Musti, jäi puolustamaan kahvilan kunniaa jääkaapin päälle,
josta se seurasi silmä kovana ja korvat heiluen koska karmivan pelottava sello
lakkaisi soimasta.
Ihanan tilaisuuden vastapainoksi vielä pari julkkareissakin kuultua kauniin karva(i)sta sanaa siitä mitä voi tapahtua kun kissan identiteetti murtuu:
Kissa oli
kadottanut häntänsä. “Nyt olen sitten kuin ihminen”, tuumi Kissa, eikä ollut
ollenkaan onnellinen. Kissa haki ruokakupin luona itselleen haarukan ja
veitsen. Ilman häntää, kun on osoitettava valppautensa ja uhkaavuutensa muilla
keinoin. “Häntä tai ase, kunhan vihollinen pysyy pois ruokakupilta”, yritti
Kissa positiivisesti. Ruoka maistui kuitenkin hieman metalliselta, ja Kissa
jätti aterimet sivistyneesti kupin reunaan kello puoli viiden asentoon. Kissa
oli tottunut sukimaan turkkinsa puhtaaksi ruokailun jälkeen, mutta hännättömänä
se tuntui jotenkin kuivalta. Niinpä Kissa meni suihkuun. Turkin hän kuivasi
nuolemalla sen pyyhkeen avulla, niin kuin oli nähnyt ihmisten tekevän. “Tässä
ei kyllä ole päätäkään, jos ei häntää”, tuhahti Kissa. “Miksi ensin kastella ja
sitten kuivata, kun yhdellä nuolaisulla voisi tehdä molemmat? Hännätön nykyaika
vaatii säästöjä ja tehokkuutta.” Ja Kissa päätti valmistella aiheesta muistion
seuraavaa perheneuvostoa varten. Mutta koska Kissa ei pystynyt suihkimaan
hännällään sulavaa kaunokissallisuutta, vaan joutui naputtelemaan tekstin
tassullaan, tuli muistiosta lähinnä virkakissakielinen raapaisu Kissa lähti
kävelylle. Koska hännätön ei voi huitoa kärpäsiä kauemmaksi, otti Kissa
mukaansa käsilaukun. Ja koska oli käsilaukku, täytyi laittaa tassuihin
nauhakengät. Ja koska oli nauhakengät, täytyi viikset punata, kulmakarvat
tummentaa ja purskauttaa rauhasesta hieman myskiä korvan taakse. Nauhakenkien
kanssa on mahdotonta kävellä neljällä tassulla, joten Kissa nousi kahdelle. Ja
koska kahdella tassulla ei pääse kovin kovaa eteen päin, jos ollenkaan, päätti
Kissa tyytyä nojailemaan puunrunkoon, jossa hän siteerasi mietiskelevällä
äänellä Simone de Beauvoiria. Sillä jos hännättömyyttä ei voi peittää, on sitä
korostettava.
© Päivi
Remes (ote tekstistä Häntä)
https://www.facebook.com/miksikissaeinaura/
Kirjan hinta 22 € + postikulut 2,5 € (Suomi). Huom! Rovaniemen
ja Oulun alueella ilmainen kotiinkuljetus!
Tilaukset: miksikissaeinaura@gmail.com
Kirjaa myy myös kissakahvila Freija, Rovaniemi.
(Toim. huom. kahvilan kissat eivät traumatisoituneet julkkaripäivän
tapahtumista, sillä ne palailivat pelottavan sellon hiljennettyä takaisin
kutsuvieraiden pariin maistelemaan herkkuja ja keräilemään rapsutuksia.)
Kirjan taitto: Tammikuu Oy
Kirjoittajat Jenni ja Päivi sekä kuvaan pakkorekrytoitu Musti esittelemässä kirjaa
Jääkaapinpäällys-pakolaiset tarkkailemassa tilannetta
Omaa tassunjälkeä antamassa Päivi
Sanna Haakana ja Pälvi Rantala
"Älä sure, sello hiljeni jo"
Kissapaikan "puhujanpönttö"
Minäkö muka nauraisin? En sitten ikinä, linjaa Musti.
Kuvat © Kaisa Penttinen
Kommentit
Lähetä kommentti