Erottaako kissan ihmisestä oikeastaan mikään muu kuin häntä?

Kissa oli kadottanut häntänsä. "Nyt olen sitten kuin ihminen", tuumi Kissa, eikä ollut ollenkaan onnellinen.

Kissa haki ruokakupin luona itselleen haarukan ja veitsen. Ilman häntää kun on osoitettava valppautensa ja uhkaavuutensa muilla keinoin. "Häntä tai haarukka, kunhan vihollinen pysyy pois ruokakupilta", yritti Kissa positiivisesti. Ruoka maistui kuitenkin hieman metalliselta, ja Kissa jätti aterimet sivistyneesti kupin reunan kello puoli viiden asentoon.

Kissa oli tottunut sukimaan turkkinsa puhtaaksi ruokailun jälkeen, mutta hännättömänä se tuntui jotenkin kuivalta. Niin Kissa meni suihkuun. Turkin hän kuivasi nuolemalla sen pyyhkeen avulla, niin kuin oli nähnyt ihmisen tekevän. "Tässä ei ole kyllä päätäkään, jos ei häntää", tuhahti Kissa. "Miksi ensin kastella ja sitten kuivata kun yhdellä nuolaisulla voisi tehdä molemmat? Hännätön nykyaika vaatii säästöjä ja tehokkuutta." Ja Kissa päätti valmistella aiheesta muistion seuraavaa perheneuvostoa varten...


***


Miksi kissa ei naura- kirja kertoo kissojen ja ihmisten välisistä suhteista. Mutta onko kissojen ja ihmisten välisissä suhteissa jotain, mitä ei löydy ihmisen ja ihmisen väliltä? Ja kumpi lopulta muokkautuu enemmän; Kissa ihmiseen vai ihminen kissaan? Jokainen kissan kanssa tiiviisti asuva tietää, että raja on häilyvä. Erottaako meidät toisistamme muu kuin häntä?

Katselen ulos ikkunasta. Naapurin kissa tekee tuttavuutta Pessin kanssa. Näyttää siivolta kissalta, mutta silti olen hieman epäluuloinen. Ties vaikka houkuttelee Pessin pussihiirelle rantaan. Vaan eipä kai ne nuoret enää sellaisia harrasta. Kutsun molemmat sisään. Toinen kissa lähtee pois, mutta Pessi tulee.

Vielä se on minun pentuni.