Esittelyssä Pessi

Miksi kissa ei naura- novellikokoelma on kirja kissojen ja ihmisten suhteista. Siitä kun on kirjoitettava, mikä on lähimpänä. Idean kirjaan naukaisi ensimmäisenä ääneen Jenni, mutta varsinaisen idean luojia ovat tietenkin jumalaiset kissat Ulpukka ja Pessi. Nuo kaksi, jotka opettavat olemaan ihmisiksi. Tässä esittäytyy Pessi:

Pessi löytyi perheeseen netti-ilmoituksella. Kun hain poikasen kolme vuotta sitten, oli se kahden kuukauden kokoinen, vaikka syntymäperhe vannoikin sen olevan neljä kuukautta. Pieni peikonpoikanen täynnä matoja. Pieni ei osannut vielä hypätä, joten se kiipesi lahjettani pitkin syliin nukkumaan.

Ensimmäinen lapsuudenkissani oli nimeltään Miru, jota seurasivat mirukat Manta ja Veera. Pessistä tuli miruliini; kaikkein pienin Miru.

Pessi on kasvanut kolmen vuoden aikana lähes kissan kokoiseksi. Ja vaikka hyppääminen- tai lähinnä lentäminen- nykyään sujuukin, kiipeily on rakkainta. Viimeksi yllätin sen kiipeämästä lautaseinää ylös ja kurkkaamasta vessan ikkunasta sisään. Suojaväri on loistava niin sisä- kuin ulkotiloihin, joten huomaan Pessin usein huvittelevan piilos-leikillä. Se tekee minut hulluksi. Olen useamman tunnin elämästäni etsinyt kadonnutta kissaa, sen ollessa aivan vieressä. Nauramassa.

Riitelemme kotiintuloajoista.

Iltaisin Pessi kuitenkin kömpii korvan juurelle kehräämään muinaista alkuääntä. Eikä sitä läsnäolon tunnetta saa treenatulla mindfullnesilla aikaan.

Yllätetty